Goodbye my friends!

Mun Suomi-vieraat lähti takas kotiin tossa sellaset 6 tuntia sitten. Tosi outoa olla taas yksin ku aloin jo tottua siihen että mulla on seuraa koko ajan. Oli tosi ihanat kaks viikkoa eli kiitos Hanna ja Sanna!!

Ehdin sitte kokea tänään tyttöjen lähdön jälkeen yhen pelottavimmista hetkistä täällä Australiassa!! Ja kyseessä ei siis edes ollu hämähäkki tai mikään muukaan olio vaan meidän murtohälytin... Olin tossa vastapäisillä naapureilla lastenvahtina ku aloin kuuntelee et mikä hirvee ulina ulkoa kuuluu. Juoksin sitte ulos pimeälle kadulle et tajusin et se hirvee ulvonta ja valojen välkkyminen tulee meidän talon murtohälyttimestä. Seison eka varmaan sellaset 10 sekuntia vaan järkyttyneenä naapureitten ovella ja toivoin et muitaki ihmisiä tulis ulos taloistaan ja voisin neuvotella jonku kanssa mitä mun pitää tehä. No niin ei kuitenkaan tapahtunu, vaan koko meidän katu vaikutti ihan kuolleelta, en nähny liikettä yhessäkään talossa.. Mulla ei sitte auttanu muu ku juosta nopeesti hakee mun kotiavaimet mun kassista, napata naapureitten avain mukaan (joo oon oppinu läksyni itteni lukitsemisesta talon ulkopuolelle lastenvahtikeikoilla) ja hipsiä nopeasti tien toiselle puolelle. Meidän talo oli kokonaan pimeänä ku en ollu tajunnu jättää ees ulkovaloja päälle lähtiessä ku sillon oli vielä niin valosaa. Hetken panikoituani vielä meidän ulko-ovella, yritin ettiä jotain asetta, mut meijän kuistilla ei ollu muuta ku yks lasten potkulauta, kokosin kaiken rohkeuteni ja avasin oven ja näppäilin nopeesti koodin ja sain hälytyksen hiljenemään. Sitten löin äkkiä kaikki ulkovalot ja eteisen valot päälle samalla ku mun sydän hakkas varmaan miljoonaa. Olin ihan varma et joku tulee vähintään pyssy kädessä mua vastaan.

Kuuntelin vähä aikaa vaan ovella ja sain kerättyä rohkeuteni sen verran et sain tsekattua alakerran siltä varalta että sieltä löytyis hälytyksen aiheuttaja. Samalla ku tutkin kaikki alakerran huoneet laitoin myös kaikki valot päälle. En nähny mitään normaalista poikkeavaa, tosin en uskaltanu mennä yläkertaan ku portaat näytti pimeässä niin pelottavilta eikä yläkertaan saa valoja alhaalta, mutta aattelin ettei siellä voi olla ketään, joten laitoin hälytyksen takas päälle ja juoksin takas naapuriin ja soitin paniikkipuhelun Sofielle.

Sain kuitenkin itteni rauhottumaan ja vakuutettua siitä et joku lentävä hyönteinen yms. oli laukassu hälytyksen ja viestittely mun host-äidin kans vielä vahvisti tätä teoriaa. Jälkeenpäin aateltuna mä taisin vähä ylireagoida, mut mun mielikuvitus on ehkä vähän liian nopea.

Eli siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Naapurit tuli kotiin siinä 11 maissa ja ne tarjoutu tulee tsekkaa talon mun kanssa, mut sanoin et pärjään oikeen hyvin. Näin jälkeen päin ajateltuna oisin ehkä voinu antaa niitten tsekata yläkerran ku mä en oo vieläkää käyny siellä.. Voi hitsi nyt mua alko pelottaa uudestaan. Hyvää yötä vaan kaikille, mä en taida saada unta ihan heti. Harmi ku mun ovessa ei oo lukkoa ku oisin voinu lukita itteni tänne huoneeseen yöksi... Nojoo mahtavia ideoita taas. Huomenna(tänään) viimenen lomapäivä ja sitte back to work. Hip hip hurray!