keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Grand Canyon & L.A

Road trip Las Vegasista Grand Canyonille ja sieltä Los Angelesiin oli kyllä ihan huippu. Saatiin Vegasista isompi auto ku oltiin vuokrattu, joten oltiin erittäin tyytyväisiä. Jaettiin Louisen kans ajovuorot ku Emma ei oo vielä täyttäny 21, joten Jenkeissä ajaminen ei onnistunu ku meiltä kahelta. Louise oli ystävällinen ja luovutti mulle kunnian startata auto Vegasissa ja suunistaa kaupungin läpi kohti moottoritietä. Eka pikku mutka tuli matkaan jo parkkipaikalla ku huomasin et auto on automaattivaihteinen enkä oo ikinä ajanu automaattivaihteisella autolla. Noh kokosin kuitenki itteni ja sain auton ehjänä ulos parkkihallista ja Vegasista. Ajomatka Gran Canyonille kesti sellaset 6 tuntia ku matkalla oli vähä ruuhkaa.


Grand Canyon osottautu kyllä sitte ihan sen arvoseks! Aivan huikeat näkymät, satuttiin paikalle vielä sopivasti auringonlaskun aikaan. Canyonin ihailun ja kuvien ottamisen jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti Los Angelesia. Ajettiin joku 6 tuntia ennen ku oltiin niin väsyneitä Louisen kans ettei enää jaksettu ajaa ja parkkeerattiin auto taukopaikalle ja nukuttiin yö autossa. Aikasin aamulla jatkettiin matkaa kohti L.A:n Griffith Observatory'a. Louise alotti ajamisen aamulla ja mä tartuin puikkoihin noin tunti ennen Losia. Saan vieläki kylmiä väreitä ku ajattelen L.A:n highwaytä, joka oli kyllä hulluin missä oon ikinä ajanu. Asiaa ei yhtään auttanu se et Emma nukku takapenkillä ja Louise edessä, joten sain selviytyä yksin 5 kaistasesta liikenteestä ja miljoonista haarautuvista liittymistä meidän super epäselvän navigaattorin avulla. Oon kuitenki ylpeä että selviydyin enkä ajanu kertaakaan harhaan vaikka taisinki tehä muutaman aika viime hetken ratkaisun..

Losissa oltiin eka Hollywoodissa pari yötä ja käytiin tsekkaa mm. tähdet, Rodeo Drive, Venice beach yms. Mulla tuli kierrettyä Los Angeles aika lailla viime kerralla, joten nyt ei ollu mikään hirvee hinku nähä paikkoja uudestaan. L.A ei kuulu mun lemppari kaupunkien listalle, joten olin ihan tyytyväinen et aikaa siellä oli vaan 3 päivää.

Reissun ikävin osuus koitti sitte Losissa ku jouduin hyvästelee tytöt. Louise tuli saattaa mut bussille ja sillä hetkellä oisin kyllä voinu jäähä siihen pysäkille Louisen kans. Reissattiin kuitenkin 6 viikkoa yhessä ja oltiin kyllä aika lailla 24/7 samassa paikassa, joten ajatus siitä et Louise ei enää tuukaan mun mukaan oli aika masentava.

Se mitä tältä matkalta sain on aika vaikee sanoin kuvailla. Mä ja Louise taidetaan olla ainoat jotka todella tietää vastauksen. Kaikki mitä koettiin oli ihan huikeeta. Ensimmäistä kertaa tein näinki suunnittelemattoman reissun joka onnistu ihan täydellisesti. Totesin, että 6 viikkoa on ihan liian lyhyt aika. Ens kerralla mä haluun matkustaa pitempään. Mun epäilyksistä huolimatta en ärsyyntyny kertaakaan koko reissun aikana! En missään vaiheessa ennen reissua kuvitellu et toi vois olla mahollista, sillä aattelin et jos on yhessä jonku kanssa 24/7 on pakko ärsyyntyä jossain vaiheessa. Tää sai mut kuitenki tajuamaan miten mahtavan ystävän oon löytäny. Tajusin, että en enää halua matkustaa yksin. Kaikki on sata prosenttisesti parempaa kun se saa kokea ystävän kanssa. Joten suurin kiitos tästä matkasta kuuluu Louiselle, joka teki menneistä 6 viikosta unohtumattomat.
Jep, we loved the food in America <3

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Viva Las Vegas


Nyt on sitte lomailtu myös Nevadan auringon alla ja voin kertoa että lämmintä on riittäny! Lämpötilat siinä 40 asteessa on pitäny hien pinnassa ihan kiitettävästi. Lento Floridasta tänne kesti sellaset  kivat 6 tuntia. Mä menetin turvatarkastuksessa mun linkkuveitsen :( Eli oon nyt yhtä veistä köyhempi. Istuin sitte koneessa entisen linnakundin vieressä.. Aika mielenkiintosta kieltämättä.

Oon ikionnellinen ku oon päässy taas pitkästä aikaa syömään mun lempipizzaa California Pizza Kitcheniin. Oon myös shoppaillu, yllätys yllätys. Tänään tuli uusittua aika lailla koko alusvaatevarasto Victoria's Secretillä, mut voin puolustautua sillä et mulla ei kyllä ollu paljon mitään mukana, joten ostokset tuli kyllä ihan tarpeeseen! Oon myös onnistunu hankkii itelleni kivan flunssan ku täällä on ulkona niin super kuuma ja sitte ku menee sisälle kauppoihin niin on ihan super kylmä.



Käytiin myös testaa yks XS-klubi Encoressa, joka oli hienoin klubi missä oon ikinä ollu. Keskellä oli ihan sika iso uima-allas ja ympärillä pienempiä altaita ja musiikkiki oli kerranki hyvää! Huomiseks ollaan vuokrattu auto ja matka jatkuu kohti Grand Canyonia ja Los Angelesia. Toivottavasti säästytään ilman suurempia kolareita!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Life in Florida

Heti alkuun täytyy todeta et netti tökkii Jenkeissä ja pahasti! Luulin et meillä ei ois nettiä Costa Ricassa, mutta kaikki toimi siellä ku unelma. Toisin käviki sitte Jenkeissä. Netti ei oo toiminu täällä oikeestaan yhtään missään tai jos toimii niin sitte pitää maksaa ihan hulluja hintoja, joten ei kiitos.

Lennettiin San Josesta, Costa Ricasta, Fort Lauderdaleen, Floridaan, 7.9. Oltiin pari ekaa yötä Fort Lauderdalessa kivassa hostellissa ihan meren rannalla. Oltiin super innoissamme suihkusta, josta tuli vihdoin kuuma vettä! Olin jo kyllä aikalailla tottunu Costa Rican kylmiin suihkuihin, mutta kyllä vaan osas arvostaa taas lämmintä suihkua! Meri oli hostellilta vaan puolen korttelin päässä ja me otettiin siitä kyllä ihan kaikki irti. Ranta oli sellanen ku kaikissa kuvissa mitä näkee ku laittaa googlen kuvahakuun Miami beach eli vaaleeta hiekkaa ja kirkasta turkoosia täydellistä vettä! Oltiin ihan taivaassa ku päästiin vihdoin kunnolla uimaan mereen ku Costa Ricassa aallot oli niin isoja, ettei mereen oikeen kunnolla uskaltanu mennä uimaan ku virtaukset oli niin voimakkaita.

9.9 suunnistettiinki sitte meijän nokat kohti Miami South Beachia. Fort Lauderdale ei oo mitenkään super kaukana Miamista, mutta koska meillä ei Louisen kanssa jostain kumman syystä oo taskunpohjat rahaa täynnä otettiin taksin sijasta julkiset käyttöön. Ja joo, saatiin kyllä kokea se, että julkisilla matkustaminen ei oo se kaikista nopein tapa liikkua.. Onneks meillä ei ollu mikään kiire, joten 3½ tuntia Fort Lauderdalesta Miami South Beachille oli ihan leppoisaa matkantekoa ja halpaaki kaiken lisäksi!

Eka yö Miamissa meillä oli valmiiksi varattuna hostellista ihan South Beachin kärjestä. Samassa huoneessa oli kiinalainen poika, joka pelas tietokoneellaan aina ku sitä näin, ei hajuukaan miks se oli tullu Miamiin, skottilainen poika ja kaks italialaista poikaa. Lepposia huonekavereita kaikki! Ja hostelliki oli ihan jees. Saatiin jopa pannukakku aamiainen, joka oli kyllä aika kamala. Huomattiin kyllä olevamme Amerikassa…

Ei oltu varattu ku yks yö Miamissa ja päätettiin ettei jäädä tohon hostelliin kauemmaksi aikaa ku se oli vähä kaukana keskustasta, joten seuraavana päivänä pakattiinki meijän rinkat ja suunnistettiin lähemmäs keskustaa eli 15th streetille Clay hostelliin, jonne oltiin edellisenä iltana varattu paikat 12 hengen dormista. Oltiin jo ehitty purkaa meijän tavarat ku mentiin kysyy et oltasko voitu saaha joku lukollinen kaappi meijän tavaroille ku huoneessa ei ollu mitään säilöä ja saatiinki lukollisten kaappien sijaan kokonaan uus huone, jossa ei ollu mun ja Louisen lisäks ketään muuta! Aika luksusta siihen verrattuna et huoneessa mihin eka mentiin oli 10 ihmistä ja yks vessa! Toiseksi yöksi tosin saatiin seuraa kahesta ruotsalaisesta tytöstä, jotka oli tosi mukavia eli ei mitään valittamista ollu siinäkään.

Meijän piti totta kai testata myös kaikki Miamin suositut yökerhot! Ekana iltana meillä ei ollu hajuukaan missä kaikki on ja mihin ylipäätään kannattaa mennä. Tai no mulla ei ollu mitään hajua. Louise oli ollu onneks aktiivinen ja lukenu vähä esitteitä, joten löydettiinki meijän eka kohde Clevelander’s aika nopeasti, joka on siis yks parhaista ulkoilma klubeista ja sisäänpääsy on sellaset kivat 20 dollaria. Meitä kuitenki onnisti siinä ku pähkäiltiin et halutaanko maksaa sisään noin paljo paikan omistaja tuli juttelee meille ja päästiin sisään ilmaseks! Ei hassummin. Päästiin myös kattelee maisemia vip tiloihih, jotka oli siis katolla ja joista avautu ihan mahtavat näkymät koko Miamin yläpuolelle! Päätettiin sitte et halutaan vaihtaa paikkaa ja päätettiin lähteä Mango Tropical Cafe’seen, joka on myös yks suosittu yökerho Miami Beachilla. Sinnekki sisäänpääsy on sellasen 20-30 dollarin luokkaa, mut päästiin sinnekki sitte ilmaseks sisään. Paikka oli kyllä ihan omaa laatuaan ja hauskaa meillä riitti kyllä ihan aikaseen asti.

Seuraavana päivänä mentiin ulos meijän huoneeseen tulleiden ruotsalaisten tyttöjen ja meijän naapuri huoneessa asuvien 12 uus-seelantilaisen pojan kanssa, jotka oli matkalla Jenkkien ympäri amerikkalaisella keltasella koulubussilla, oikeesti miten coolia toi onkaan!! Me aiotaan niin toteuttaa Louisen kaa noitten poikien reissu vielä joku päivä eli 10 kaveria etsinnässä! Mulle voi ilmoittautua niin keskutellaan yksityiskohdista ;)


12.9 vaihdettiin viimesen kerran hotellia Miamissa ja tällä kertaa ihan oikeeseen hotelliin, joka siis oli ihan parasta luokkaa, meidän mittapuulla, sillä huoneesta löyty mm. oma pikku keittiö ja alhaalta uima-allas ja sijaintiki oli ihan täydellinen. Eli lähellä merta ja kaupunkia. Emma, Louisen kaveri Ruotsista, liitty meijän seuraan neljäksi viimeseksi yöksi Miamissa ja kolmestaan käytiin tutustuu mm. kivoihin shopping mall’hin, downtowniin ja totta kai loppuihin super hienoihin klubeihin, jonne onnistuttiin edelleen keinottelee ittemme ilmaseks sisään! Niin ja siis en usko et kukaan haluu kuulla tätä, mut kerronpa kuitenki; Ben& Jerry Cookie Dough on täällä Chocolate Chip Cookie Dough ja iso purkki maksaa 3 dollaria eli, jotaki ihan sika halpaa!! Niin epäreilua! Ja niin hyvää! Onnistuin myös hankkimaan itteni täyteen jotain ihme puremia, jotka turpos ja kutisi hulluna! Ei hajuukaan mitä ne oli tai mistä ne tuli ku Louisella eikä Emmalla ollu kummallakaan mitään.. Sain onneks ostettua apteekista jotain ihme rasvaa ja nyt ne on aikalailla kadonnu, onneks. Olin nimittäin aika kivannäkönen pari päivää mun punasten pilkkujen kera.


Miamista matka jatku bussilla kohti Orlandoa. Eka päivä meni Disney Worldissa, jonne Chrissyn äiti oli hankkinu mulle ja Louiselle ilmaset liput eli ostettiin vaan yks lippu ja jaettiin se kolmeen osaan. Koko päivä meniki sitte Magical Kingdomissa kierrellessä. Ihmisiä ei ollu onneks liikaa ja laitteisiin päästiin aika nopeesti. Parhaana palana oli kyllä ehdottomasti 3D elokuva, jossa tuli mm. vettä päälle, erilaisia hajuja ja hahmot tuli välillä syliin istumaan. Jos tulevaisuuden leffat on tuollasia niin mä en muuta teekkään ku istu leffateatterissa! Myös Pirates of the Caribbean osia oli kiva ku sitä ei Ranskasta löydy.


Seuraavana päivänä oli vuorossa sitte Universal Island of Adventures, jonne pääsystä olin vaan unelmoinu siitä asti ku Harry Potter-osio avattiin. Harryn näkeminen oli meillä kaikilla ykkösjuttu, joten suunnattiin sinne heti ekana. Ja ei vitsi se oli kyllä ihan sika siisti. Tylyahon kylä oli rakennettu talvimaisemassa eli kaikkien talojen katot oli lumenpeitossa, heti porteilla odotti Tylypahkan pikajuna ja Tylypahkan linna kruunas maiseman. Kaikki kaupat oli niinku elokuvissa ja kirjoissa. Myytävänä oli kaikkea jokamaunrakeista luudanvarsiin ja pöllöistä taikasauvoihin. Maisteltiin myös butterbeer’ä ja nautittiin vuoristoradasta lohikäärmeiden kyydissä. Parhaana palana oli ehdottomasti itse Tylypahkan linna, jonka sisällä saatiin ensin maistella velhomaista tunnelmaa suoraan kuin elokuvista ja kirjoista. Tässä kohtaa pakko mainita kaikki taulut, jotka puhuivat ja liikkuivat just niinku elokuvissa. Sokerina kierroksen lopussa oli mahtavin huvipuistolaite ikinä. En tiijä miten ees voisin selittää sen ku en oo kokenu mittän ton kaltasta ikinä. Siinä istuttiin sellaseen vaunuun, johon mahtu 4 ihmistä ja kaikilla oli omat pienet boksinsa ja sitte vaunu lähti liikkeellee ja oltiin kirjaimellisesti sisällä Harry Potterin maailmassa; käytiin linnassa, pelattiin huispausta, väisteltiin lohikäärmettä kielletyssä metsässä ja paettiin tulta ja taikoja. Tosta ei kyllä enää aidommaksi voi mikään kokemus tulla. Nyt ku jälkeen päin mietin tota laitetta niin mulla ei oo mitään hajua miten se on toteutettu, mut se oli kyllä ihan mahtava!! Meijän jalat roikku sen istuimen ulkopuolelle, jossa istuttiin ja yhessä vaiheessa vetäsin mun jalat automaattisesti mun syliin ku olin varma et ne katkee ku mentiin täysillä kohti maata. Mutta joo, ei tää selittäminen nyt kyllä yhtään kuvannu mitään. Parasta vaan käydä ite testaamassa!

Harry Potter osion jälkeen kierrettiin läpi kaikki muut osiot eli Jyrassic Parc, jossa oli huikee vesivuoristorata, Toon Lagoon, jossa oli kaikista huikein vesivuoristorata ikinä! Ja turha varmaan mainita et ton jälkeen oltiin ihan niinku kolme uitettua koiraa, tai kissaki käy. Toon Lagoonista mentiin Super Hero Islandiin, jossa oli toinen Harry Potter sisävuoristorata/elokuva tyyppinen Spiderman juttu, jossa oli vielä 3D lasit päässä. Tää oli kans ihan mahtava enkä ees jaksa yrittää kuvailla millanen se oli ku ei se onnistunu äskenkään. Meillä oli kaikilla päät aika pyörällä sen jälkeen, mut uskaltauduttiin kuitenkin kaikista hurjimmat näköseen vuoristorataan mitä oon ikinä eläissäni nähny. Se teki miljoona kiekkaa vaikka mihin ilman suuntiin ja meni ihan tuhottoman korkeella, mulla oli silmät kiinni varmaan sellaset 9/10 osaa ajasta, mutta kerran taisin avata silmät sillai et oltiin ihan sika korkeella ja maisemat oli kyllä ihan huikeet!

Universal Island of Adventures oli kyllä ihan mahtavin huvipuisto missä oon koskaan ollu ja suosittelen kyllä kaikkia käymään siellä, jotka on Orlandoon matkalla! Mun on pakko päästä varmaan uudestaan tonne!

Nyt ollaan lentokoneessa matkalla Las Vegasiin!! Hullua! Mulla on enää viikko jäljellä, joka on myös ihan hullua! Sillä aika on menny niin nopeeta ja oon nauttinu joka ikisestä sekunnista täällä. Nyt vaan mietin miten ihmeessä tuun pärjää ilman Louisea ku me ollaan oltu viimesen kuuakuden yhessä sellaset 24/7. Aika pelottavaa. Oon muuten oppinu ihan super paljo ruotsia, varsinki kaikkee hyödyllistä! Ehkä mun pitääki muuttaa Ruotsiin Aussien sijaan.

Mut nyt nokka kohti kasinoita ja muita uhkapelejä. Viva Las Vegas!
ylimmät kuvat by Louise & Emma

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Terkkuja Floridasta!

Here we are in Miami!

Kaikki on suurta, ihanaa, mahtavaa, uskomatonta, sanoinko jo suurta ? Meri on kristallinkirkas niinku kaikissa kuvissa ja siella ku lilluu niin ei paljo viilene ku lampotila on lahempana 30 ku 20, mutta pikku vikuja. Talla hetkella ollaan vaan ihan taivaassa taalla!

Netti ei oikein toimi, joten ei voi kunnolla mitaan kuvia laitella tai kirjotella, mutta toivottavasti jossain vaiheessa seki onnistus. Nyt nautitaan taysilla Floridasta. This is just heaven on the earth.

Sanoinko viela etta I love Miami !! Muutan tanne enka lahe koskaan pois!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

The World Is A Book And Those Who Do Not Travel Read Only One Page.

Tuossa lauseessa on tiivistettynä aikalailla tärkein mitä tältä matkalta tarttu mukaan. Mitä enemmän näkee sitä enemmän tajuaa mitä on näkemättä, ja sitä enemmän haluaa nähdä ja samalla tajuaa miten paljon on nähtävä ymmärtääkseen kaiken näkemänsä.

Costa Rica on ällistyttävän monipuolinen ja lumoavan kaunis maa. Ihmiset on täällä ystävällisiä ja iloisia ja aina valmiina auttamaan. Eroja Suomeen ja Eurooppaan löytyy hurjasti. Täällä et halua tukkia vessanpönttöä heittämällä paperia sen sisään vaan tiputat paperin sievästi pöntön vieressä odottavaan roskakoriin. Kadunylitys on nopeuslaji ja vaatii tarkkaa silmää ja ääretöntä reaktiokykyä; täällä ei nimittäin tunneta sanaa suojatie tai liikennevalot kävelijöille, joten nopeus ja tarkkaavaisuus on valttia. Talot on poikkeuksetta ympäröity korkein aidoin ja kermana kakun päällä on paksu kerros piikkilankaa, tämän pitäis kai häätää tunkeilijat tiehensä. Tavaroitaan ei myöskään kannata jättää hetkeksikään silmistään. Tämä me opittiin kantapään kautta kun joku kähvelsi meidän haisevat ja likomärät sadetakit, lucky guy! Banaanit on ilmasia eli jos rakastat banaaneja ja haluat muistuttaa esi-isiämme suosittelen lämpimästi muuttoa Costa Ricaan. Jos taas haluat saada mut oksentamaan, jo pelkkä ajatus riittää, anna mulle banaani ja vodkashotti. Julkisesta liikenteestä sen verran vaan et Pura Vida. Mennään rennosti vaan eikä oteta stressiä ja pidetään kiinni niistä penkeistä ja varataan matkapahoinvointi pillerit mukaan niin kaikki sujuu ku rasvattu. Kahteenkymmeneen kilsaan ku varaat kaks tuntia niin voin sanoo että suunnilleen riittää, totta kai aina on hyvä lähtee ajoissa liikkeelle, joten suosittelen kolmea tuntia kahden sijasta.

Siinä tais olla tiivistelmä meijän Väli-Amerikka osuudesta tältä matkalta. Matkareittihän siis loppujen lopuksi meni tällasia uria:

San Jose 1 yö – Monteverde 5 yötä – Montezuma 1 yö – Santa Teresa 5 yötä – Puntarenas 1 yö – Jacó 5 yötä – San Jose 1 yö-


Pala sydäntä jäi ehdottomasti Santa Teresan paratiisi rannoille; maailman kauneimmat auringonlaskut! Sekä Monteverden vuorille, josta nähtiin pitemmälle ku oon ikinä ennen nähny. Jos joku haluaa kokea unohtumattoman seikkailun, täällä yks paratiisi odottaa löytäjiään!

Kiitos Costa Rica, suurin kiitos parhaista parhain matkakumppani Louise. Meillä on vielä paljon näkemistä.

Tourists don’t know where they have been, travelers don’t know where they are going.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Kylmää maitoa.

Enää 2 yötä Costa Ricassa ja sitte tää etappi matkasta on ohi. Ihan outoa ku kulutin kuitenki sellaset neljä kuukautta mun elämästä miettimällä tätä matkaa ja nyt se alkais olla niinku paketissa. Tää on nyt viimenen päivä Jacossa ja sitte suunnataan tutuksi tulleella shuttle bussilla San Josen jossa ollaan yks yö ennen lentoa Floridaan.

Jacossa me ollaan keskitytty aika lailla biitseillä makoiluun ja uimiseen. Ollaan nyt köyhdytty sen verran et takkeja meillä ei enää oo ku joku pitkävarpainen oli ne käyny hakemassa tosta käytävällä olevasta vessasta ku jätettiin ne sinne kuivumaan. Toivottavasti meni tarpeeseen ja peukut pystyssä ettei nyt 3 viikkoon sada vettä, ei oo nimittäin takkeja enää. Oon myös onnistunu tuhoamaan 2 mun mekkoa et valitettavasti täytyy varmaan uhrautua shoppailee Jenkeissä. Niin ja bikinitkään ei kyllä oo nähny sinistä väriä aikoihin et ehkä pitäs tehä investointeja myös siihen suuntaan..

Perjantaina päätettiin lähtä kattelee vähä millasia baareja täältä löytyy. Tää kaupunki on nimittäin tunnettu Costa Rican partykaupunkina. Eka mentiin istuskelee tohon meijän naapuri baariin, josta jatkettiin matkaa Monkey yökerhoon meijän uusien kanadalaisten tuttujen kanssa. Siellä pelattiin biljardia ( ei varmaan tarvi kertoo kuin huono olin) ja sellasta typerää jalkapallopeliä (joo olin huono myös siinä). Onneks noitten pelien jälkeen päästiin jopa tanssimaanki ja oli kyllä huippu ilta! Ku tultiin hotellille takas Louise sai mahtavan idean mennä uimaan omistajien uima-altaaseen, joten hiippailtiin sitte aamuyöstä niitten keittiön läpi ja hypättiin vaatteet päällä uimaan.. Hahaa. Oli kyllä mukava viilennys ku täällä on yölläki niin hullun kuuma.

Louise tuli just kaupasta. Se oli onnellisempi ku koskaan ku oli ostanu purkillisen kylmää maitoa ja juonu sen koko purkin kaupan pihalla :D Onni on pieniä iloja eli nautitaan näistä hetkistä!

perjantai 3. syyskuuta 2010

Jaco

Santa Teresan paratiisi rannat jai taakse ja matkan piti jatkua bussilla kohti laheista kaupunkia Tamboria, mutta kuinkas ollakkaan paadyttiin Tamborin sijasta ihan jonnekki muualle, nimittain Jacoon. Tassa valissa vois todeta et espanjan alkeista ois voinu olla jotain hyotya mm. kommukoimisessa bussikuskien kanssa... Nailla kaupungeilla on valimatkaa aika mukavasti ja lautassaki saatiin istua sellasen tunnin verran tan matkan aikana. Onneks meilla ei oo kuitenkaan buukattuna mitaan hotelleja joten tallaset pikku esteet tekee vaan matkasta vaha mielenkiintosemman!

Eli nyt on yks yo takana Jacossa, joka on kiva pieni kaupunki meren rannalla. Taa on tahanastisista paikoista eniten turistien kansoittama, tosin nyt taalla ei oo hirveesti turisteja ku ollaan sesongin ulkopuolella. Kauppoja on sen sijaan laidasta laitaan ja huomaa etta taa on amerikkalaisten suosima kohde ku taalta loytyy jopa Pizza Hut, johon ei olla viela talla matkalla ennen tormatty. Mutta ehka meijan on aika alkaa vaha amerikkalaistua pikku hiljaa ku enaa 4 yota (tai 5 en nyt oo ihan varma) niin ollaan Floridassa. Toivottavasti valtetaan kaikki myrskyt tai mita ikina siella suunnalla onkaan ollu liikkeella!