Road trip Las Vegasista Grand Canyonille ja sieltä Los Angelesiin oli kyllä ihan huippu. Saatiin Vegasista isompi auto ku oltiin vuokrattu, joten oltiin erittäin tyytyväisiä. Jaettiin Louisen kans ajovuorot ku Emma ei oo vielä täyttäny 21, joten Jenkeissä ajaminen ei onnistunu ku meiltä kahelta. Louise oli ystävällinen ja luovutti mulle kunnian startata auto Vegasissa ja suunistaa kaupungin läpi kohti moottoritietä. Eka pikku mutka tuli matkaan jo parkkipaikalla ku huomasin et auto on automaattivaihteinen enkä oo ikinä ajanu automaattivaihteisella autolla. Noh kokosin kuitenki itteni ja sain auton ehjänä ulos parkkihallista ja Vegasista. Ajomatka Gran Canyonille kesti sellaset 6 tuntia ku matkalla oli vähä ruuhkaa.
Grand Canyon osottautu kyllä sitte ihan sen arvoseks! Aivan huikeat näkymät, satuttiin paikalle vielä sopivasti auringonlaskun aikaan. Canyonin ihailun ja kuvien ottamisen jälkeen oli aika jatkaa matkaa kohti Los Angelesia. Ajettiin joku 6 tuntia ennen ku oltiin niin väsyneitä Louisen kans ettei enää jaksettu ajaa ja parkkeerattiin auto taukopaikalle ja nukuttiin yö autossa. Aikasin aamulla jatkettiin matkaa kohti L.A:n Griffith Observatory'a. Louise alotti ajamisen aamulla ja mä tartuin puikkoihin noin tunti ennen Losia. Saan vieläki kylmiä väreitä ku ajattelen L.A:n highwaytä, joka oli kyllä hulluin missä oon ikinä ajanu. Asiaa ei yhtään auttanu se et Emma nukku takapenkillä ja Louise edessä, joten sain selviytyä yksin 5 kaistasesta liikenteestä ja miljoonista haarautuvista liittymistä meidän super epäselvän navigaattorin avulla. Oon kuitenki ylpeä että selviydyin enkä ajanu kertaakaan harhaan vaikka taisinki tehä muutaman aika viime hetken ratkaisun..
Losissa oltiin eka Hollywoodissa pari yötä ja käytiin tsekkaa mm. tähdet, Rodeo Drive, Venice beach yms. Mulla tuli kierrettyä Los Angeles aika lailla viime kerralla, joten nyt ei ollu mikään hirvee hinku nähä paikkoja uudestaan. L.A ei kuulu mun lemppari kaupunkien listalle, joten olin ihan tyytyväinen et aikaa siellä oli vaan 3 päivää.
Reissun ikävin osuus koitti sitte Losissa ku jouduin hyvästelee tytöt. Louise tuli saattaa mut bussille ja sillä hetkellä oisin kyllä voinu jäähä siihen pysäkille Louisen kans. Reissattiin kuitenkin 6 viikkoa yhessä ja oltiin kyllä aika lailla 24/7 samassa paikassa, joten ajatus siitä et Louise ei enää tuukaan mun mukaan oli aika masentava.
Se mitä tältä matkalta sain on aika vaikee sanoin kuvailla. Mä ja Louise taidetaan olla ainoat jotka todella tietää vastauksen. Kaikki mitä koettiin oli ihan huikeeta. Ensimmäistä kertaa tein näinki suunnittelemattoman reissun joka onnistu ihan täydellisesti. Totesin, että 6 viikkoa on ihan liian lyhyt aika. Ens kerralla mä haluun matkustaa pitempään. Mun epäilyksistä huolimatta en ärsyyntyny kertaakaan koko reissun aikana! En missään vaiheessa ennen reissua kuvitellu et toi vois olla mahollista, sillä aattelin et jos on yhessä jonku kanssa 24/7 on pakko ärsyyntyä jossain vaiheessa. Tää sai mut kuitenki tajuamaan miten mahtavan ystävän oon löytäny. Tajusin, että en enää halua matkustaa yksin. Kaikki on sata prosenttisesti parempaa kun se saa kokea ystävän kanssa. Joten suurin kiitos tästä matkasta kuuluu Louiselle, joka teki menneistä 6 viikosta unohtumattomat.
Jep, we loved the food in America <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti