maanantai 30. toukokuuta 2011

Lazy weekend

Musta tuntuu ettei mulla oo oikein mitään järkevää kirjotettavaa tai ainakaan mitään sellasta mitä ketään kiinnostais lukea. Ei oo tapahtunu juurikaan mitään. Torstaina skypettelin pitkästä aikaa Mathildan kanssa ja sain vinkkejä mun ja Even Thaimaan reissulle. Perjantaina olin töissä kahteen asti. Käveltiin Henryn kanssa Sisi sen koululle ja mentiin sen jälkeen puistoon. Aamureippailun jälkeen leivottiin porkkanasämpylöitä ja katottiin telkkaria.

Kahelta pääsinki sitte viikonlopun viettoon. Olin laittanu kamppeet kasaan jo aiemmin joten heti ku Bridget tuli kotiin niin otin junan Tanjalle. Tanja oli voittanu valokuvauksen oikeelle studiolle aikasemmin ja tästä inspiroituneena päätettiin tehä oma kuvaussessio läheisessä "metsässä", jossa käydään aina juoksemassa. Oltiin liikkeellä vähä liian myöhään, joten kerkes tulla vähä liian pimeetä, mutta saatiin jokunen kuva ja vähän myös liikuntaa. Kuvien oton jälkeen mentiin kauppaan ja ostettiin salaattitarpeita, patonkia ja hedelmiä. Amie ja Audrey liitty myöhemmin meijän seuraan. Meillä oli oikein terveellinen leffailta salaatin ja hedelmien kera. Katottiin eka Wolf Creek, jota en oo suostunu aiemmin kattomaan, joka on siis tositapahtumiin perustuva kauhuleffa Australiassa tapahtuneissa backpackereiden murhista... Tosi hilpeetä, NOT. Ei ihan mun suosikki leffa. Ei ehkä paras idea kattoa tuo 3 viikkoa ennen omaa reissua. Ton jälkeen katottiin sitte jotain hömppäkomedioita ihan vaan tasotukseksi.





Lauantai aamuna käytiin juoksemassa Tanjan kanssa. Se oliki päivän ainut urheilullinen suoritus. Loppupäivä meni leffoja katellessa. Näin The Blind Side'n ekaa kertaa vasta nyt ja tykästyin kyllä ihan kunnolla. Sen lisäksi katottiin mm. Pretty Women, What Happened In Vegas ja kasa Foxtelin laatutarjontaa (Wife Swap, Don't Tell The Bride etc.) Oltiin niinkin energisia, että jaksettiin hakea take away flyerit keittiöstä ja tilata pitsaa kotiinkuljetuksella puolenkilometrin päässä olevasta pitseriasta... Tanja päätti illalla et se haluu lähtä ulos, Amie ja minä oltiin liian laiskoja joten me saateltiin Tanja junalle ja käytiin ostaa suklaata ja sipsejä ja palattiin Tanjalle talonvahdeiksi kattoo lisää leffoja.

Sunnuntai aamuna nukuttiin johonki 12 ja sain itteni raahattua takas kotiin jo ennen kolmea. Varasin viimein lennon Sydneystä Darwiniin eli 21. kesäkuuta mun on aika sanoa hyvästiti Sydneylle. Ihan kamalaa suoraan sanottuna. Musta on kiva lähtä reissuun ja oon tosi innoissani mun ja Even Aasian matkasta ja on kiva mennä Suomeenki käymään, mutta on ihan kamala aatella etten tuu tänne takas. Tai no tiedän, että tuun takas ihan varmasti, mutta se millon onki sitte toinen juttu. Ois niin paljon helpompaa lähteä jos tietäs, että on tulossa takas. Mua vähän harmittaa nyt etten oo hommannu toisen vuoden Working Holiday viisumia... Tänne ois vaan niin kiva jäädä ja hankkia joku muu kiva työ.

Meillä oli naapuriperhe eilen illallisella. Niitten au pair lähti kotiin kuukausi sitten eikä ne oo jostain kumman syystä löytäny uutta au pairia. Lupasinki niille kysellä mun kavereilta jos joku on kiinnostunu. Tuossa ois varmasti kiva perhe ja kiva paikka asua. Voisin ite mennä tuonne oikein mielelläni, joten voin mainostaa ihan hyvällä omallatunnolla. Eli jos tätä lukee joku joka on valmis tulemaan Sydneyhin ASAP niin eiku viestiä vaan mulle.

Tänään mulla oli vapaapäivä omasta perheestä, mutta menin sitte tonne kakkosperheeseen hoitaa Mayaa neljäksi tunniksi. Yheltä olin sitte vapaa ja Karen heitti mut takas kotiin autolla vaikka tuo matka ei oo ku jotain 300 metriä, mutta vettä tuli taivaalta aikalailla, joten autokyyti oli oikein kiva juttu. Päivällä kävinki sitte mun kaikki vaatteet läpi ja yritin vähä lajitella reissuun lähteviä, kotiinlähetettäviä ja poisheitettäviä vaatteita. Poisheitettäviä tulee olemaan paljon, koska mun ei oo yksinkertasesti mitää järkeä raahata tai lähettää noin paljon vaatteita mukana. Mun heikkokohta on ehdottomasti vaatteiden poisheitto. En millään ikinä koskaan haluis heittää mitään pois ku oon aina ihan varma et haluisin sitte kuitenki käyttää just sitä vaatetta jota mulla ei enää oo. Nyt kuitenki täytyy tehä karsintaa ihan raskaalla kädellä. Vein tänään siis postiin 6,5 kiloa vaatteita ja kenkiä. Toivottavasti ne löytää perille Suomeen. Otin niille jopa vakuutuksen ku en oikeesti luota siihen että ne jollain laivalla seilailis perille Ouluun.

Chatswoodissa erehdyin myös hieman shoppailemaan. Eli ostin uuden hammasharjan, hammaslankaa, kynsisakset (menetin rakkaat sakseni viime kerralla lentokentällä, miten niin kynsisaksia ei vois ottaa koneeseen??), kasvojen puhdistusainetta ja kasvorasvaa. Oon varma et mun hammasharjan päivitystilanne on tän viikon mielenkiintoisin uutinen! Erehyin myös kirjakauppaan ku siellä oli ale, joten ostin myös kaks uutta kirjaa (Oxana Kalemi, Mummy come home ja Isobel & Alex Kerr, No One Listened) Noitten oikeet hinnat oli 40 $ ja 33 $, mutta kummatki oli alennuksessa vaan 9 $!! Sainpa reissuun edullisesti matkalukemista. Ois tehny mieli ostaa enemmänki, mutta musta tuntuu et mun rinkka painaa ihan tarpeeksi ilman kirjojaki.

Sain vihdoin mun skypen toimimaan, jihuu. Eli nyt vaan kaikki soittelemaan mulle.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

English update

9 and half months have just flown by. I have enjoyed every moment with old friends I have been blessed to share this experience with. I have also made bunch of great new friends during my journey through Central America, U.S.A, Australia and New Zealand. One of my favorite quotes: “As with any journey, who you travel with is more important than your destination” could not describe better how I feel about my life and travels.

I started my journey last August, Sweden as a first destination. I was nervous, excited and extremely happy. I had 13 and half kilos in my backpack and it was way more than I needed. After great 1 and half month backpacking trip through Costa-Rica and North-America with Louise and Emma it was time to say goodbye to the girls and hello to Sydney.

After 8 months in Sydney I can only ask: where did the time go? October, November, December, January, February, March, April and May. These 8 months represent my life in Australia. There’s only June to go and then it’s time to seal this phase of my life and head towards new adventures. I can’t describe my feelings. I am leaving my home but I am also going home. I reckon I need scissors and piece of sticky tape to connect all the pieces of my life. I am missing so many people and so many places. I am grateful I have got to see and experience so much but it also means that there are so many things all over the world I long for.

My plans after Sydney are not that clear yet. Probably that does not surprise anyone. I do have a plan. A great travel plan indeed with my dear sister who has been living the French dream for a year in Paris and who has improved her French skills to the level I probably never will reach (Yes, I am jealous, a year in Belgium just taught me how to say Pardon with the right accent). But yes, the plan, or part of it… Well to be honest, the plan actually is not to have one, which is (my opinion), the best travel plan you can have. All my best travels I have explored without a plan (NZ, Costa Rica, France) so why it would let me down now?

When I am leaving Sydney behind is still a little question mark. There won’t be more than 1 month left, that is for sure but destination is still unknown. I have luckily my flight from Darwin to Singapore booked in the end of June. I just don’t know yet how am I going to reach Darwin. But no worries mates it is only approx 4000 kilometers away so I can EAAAASILY run over there and even back if I feel distressed of the outback lifestyle.

I am going to hang around in Singapore for couple days(if anyone knows cheap hostels or nice places to go please give me a hint) and then I’ll fly over to Bangkok to meet up with my long lost sister. The following month will show what is going to happen and where we will end up. Besides Thailand I would love to visit Cambodia and Vietnam but at the same time I really want to take my scuba certificate in Thailand which would direct us to the “wrong” direction what comes to Cambodia and Vietnam… Though decisions.

And last but not the least: “I’m coming home, I’m coming home, tell the world I’m coming home.” Home sweet Finland. We’ll meet again in August. I’m sooo excited to see everyone after being away for one year. Hope I have become a little bit wiser but not any fatter (thanks to my hubby’s visit I have got some serious issues with peanut butter and jam). Haha.

Miss you my friends all over the world. You are in my mind everyday.

Love Henriikka

torstai 26. toukokuuta 2011

Slap the bag

Koska mulla ei oo mitään mielenkiintosta kerrottavaa alkuviikolta. Eli lyhyesti sanottuna oon lähinnä vaan hengaillu Tanjalla ja urheillu vähäsen ja syöny normaalisti eli liikaa niin voin aivan hyvin jakaa teidän kanssa iloisia kuvia ku Chrissy oli täällä. Hei vaan ja Slap the bag oli sitte pelin nimi tuotu suoraan Ameriikasta (okei huijaan jo tässä ku eihän se suoraan tänne tullu ku oli 3 viikon mahalasku Uuteen-Seelantiin välissä) meille Ausseihin. Älkää järkyttykö Tanjan taideteoksesta älkääkä mun ja Chrissyn alle 24 tunnin syöntisaldosta. Yritettiin joka kerta ottaa kuva valmiista ruuasta, mutta meijän kaikki kuvat on tollasia niinkui toi viimenen. Ja kellä oli taas isoin fupa... Laihdutuskuuri alkaa sitte vaikka ens elämässä. Saa hymyillä. Nauraminen on kielletty!







sunnuntai 22. toukokuuta 2011

What a weekend.

Chrissyn keskiviikkoisen lähdön jälkeen mä olinki sitte yksinhuoltaja perjantai iltapäivään saakka. Aattelin et ois ollu raskaampaa olla yksinään lasten kanssa, mutta ei mulla onneksi ollu mitään ongelmia ja lapsetki käyttäyty suhteellisen kiltisti. Ei tehty kylläkään mitään ihmeellistä. Hengailtiin Henryn kanssa päivät ku Sisi oli koulussa. Perjantai iltapäivällä mulla koitti sitte odotettu vapaus ku sain jättää yksinhuoltajan arjen taakseni ku perheen ystäväperhe tuli hakee lapset hoitoon niitten luokse.

Aikalailla samoilla sekunneilla ku lapset lähti, mäki hyppäsin junaan ja suuntasin Tanjan luo viikonlopun viettoon. Beth, Audrey ja Amie liitty meijän seuraan. Syötiin ihan liikaa, katottiin leffoja ja erehyin myös sanomaan että mahun varmasti laskee lasten liukumäestä uima-altaaseen… Sehän piti sitte totta kai todistaa ja ööh en ollu ihan niin laiha ku olin kuvitellu, mutta sivuttainki luisti ihan hyvin. Mun ja Bethin esimerkillisten suoristusten jälkeen päädyttiin heittämään muutki tytöt altaaseen. Vesi oli ihan tajuttoman kylmää! Tota vois oikeesti verrata talviturkin heittämiseen Suomessa. Mutta oli super hauska ilta!

Lauantaina syötiin sitte kaikki jämä ruuat ja koska ilma oli ihan sika lämmin päädyttiin Bethin kanssa uudestaan uima-altaaseen. Vesi oli kyllä edelleen ihan sika kylmää. Katottiin leffoja pitkälle iltapäivään ennen ku otettiin juna takas tänne meijän huudeille. Mentiin sitte Bethille alottelee. Lucie, Jess ja Jenny liitty myöski meijän seuraan ennen ku otettiin taksi Kings Crossille. Päädyttiin menee Sohoon ku päästiin sinne ilmaseks sisälle. Oli huippu kiva ilta ja vielä super halpa ku en ostanu mitään eikä tarvinnu maksaa sisäänpääsyäkään. Päädyttiin Audreyn, Amien ja Lucien kanssa menee Tanjalle yöksi.

Herättiin tänään joskus kahelta ja jatkettiin meijän leffamaratonia ja tilattiin pitsaa kotiinkuljetuksella ku ei jaksettu kävellä puolta kilometriä. Erittäin urheilullista. Kotiin pääsin vasta yheksän maissa ja tapasin host-vanhemmat, jotka oli päässy turvallisesti kotiin Hong Kongista.

Nyt vois alkaa valmistautua ”rankkaan” työviikkoon, joka on maanantain ja tiistain osalta yhteensä neljä tuntia. Torstai oliki sitte puolestaan kokonaan vapaa… Onneks Tanja on lomalla niin mulla on joku pitämässä mulle seuraa ja raahaamassa lenkille. Hauskaa viikkoa kaikille!

torstai 19. toukokuuta 2011

Hangin out with my hubby

Uuden-Seelannin reissun jälkeen Chrissy siis lensi mun suureksi iloksi jatkamaan lomaa vielä viikoksi tänne Sydneyhin. Mun host-vanhemmat lähti reissuun heti seuraavana päivänä ja lapset lähti mummolaan hoitoon, joten saatiin Chrissyn kans nauttia tyhjästä talosta. Mikäs oiskaan ollu sen parempaa.

Viikko kulu ihan liian nopeesti. Ei tehty juurikaan muuta ku laitettiin super hyviä ruokia joka päivä, leivottiin, käytiin kävelyillä, nautittiin auringosta takapihalla ja vaan hengailtiin ja juteltiin. Tuntu ku ois oltu takas Belgiassa ja vietetty yhtä meijän monista hengailuviikonlopuista, joita mulla on ihan super ikävä. Meijän ainut urheilullinen suoritus oli maanantain reissu Blue Mountains'lle, jossa tehtiin 5 tunnin vaellus. Reitin tasoksi oli merkitty 'hard' mutta meistä Mount Cookin valloittajista tuo tuntu lasten leikiltä. Ilma oli kuulemma paras 2 kuukauteen, auringon paistetta pilvettömältä taivaalta, joten päivä oli enemmän ku onnistunu.


Eilen aamulla oli sitte hetki sanoa taas hyvästit ku Chrissy suuntas kohti Fijiä ja Havajia. Mulla on jo nyt ihan kamala ikävä, mutta oon onnellinen, että mulla on tuollanen ystävä, jonka kanssa voi sopia tapaavansa Afrikassa ja kummatki tietää että se oikeesti tulee tapahtumaan. Ennen Afrikkaa taidan kuitenki ottaa siivet alleni ja suunnistaa haistelee San Franciskoa, toivottavasti jo ens keväänä.

I still miss you so much my precious hubby, cannot wait for our fupa(less) reunion  <3

We are beautiful ( with a four j!!!) xoxo

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Can't stop the machine - matkaraportti NZ

Rauhoittava. Puhdas. Järisyttävän kaunis. Unohtumaton. Rikas. Ystävällinen. Ja miljoona muuta maata ylistävää adjektiivia.

Yllä mainitut sanat ei siltikään tee oikeutta sille mitä koettiin ja nähtiin Uudessa-Seelannissa. Oon vielä viikonki jälkeen ihan sanaton ja tuntuu, että mitä ikinä tähän kirjotan, ei se siltikään tee oikeutta sille luonnon kauneudelle mitä U-S:n syksy meille tarjos.

Reissussa oltiin siis kaks viikkoa neljän tytön ja yhden Jucy matkailuauton voimin. Lennettiin Sydneystä Christchurchiin Louisen ja Sandran kanssa. Christchurchin lentokentällä meitä odotti myöhäinen joululahja nimeltä Chrissy, jonka kaulaan syöksy kaks maailman onnellisinta tyttöä heti passintarkastuksen porttien auettua. Jälleennäkeminen melkein vuoden jälkeen oli ehdottomasti yks reissun kohokohdista. Kuka ois uskonu vuosi sitten Belgiassa että meidän seuraava tapaaminen tyttöjen kanssa ois Uudessa-Seelannissa!?!

c. Chrissy's camera

Heti lentokentältä suunnistettiin Jucyn vuokrauspisteeseen, josta napattiin mukaamme 4-hengen matkailupaku, jossa oli alhaalla keittiö sekä 2 nukkumapaikkaa ja katolla olevasta teltasta löyty 2 nukkumapaikkaa lisää. Vasemman puoleinen liikenne on onneksi tullu tutuksi mulle jo täällä Sydneyssä, joten ajaminen ei tuottanu ongelmia. Tosin kyllä meille muutama läheltä piti tilanne tais syntyä, mutta vahingoilta vältyttiin kuitenki oikein mainiosti.

Kaupan kautta kävi meidän tie kohti seikkailua. Meidän suureksi onneksi löydettiin jo ensimmäisenä päivänä yksi Uuden-Seelannin suurista rikkauksista, joka puuttuu melkeen jokaisesta maasta jossa oon vieraillu; irtokarkkihylly! Ilmassa näky vaan 8 kättä ja 8 jalkaa ku neljä tyttöä ampaisi ton karkkihyllyn kimppuun. Muista ruokaostoksista ei sitte meinannu tulla yhtään mitään ku oltiin niin innoissamme. Ja näitä karkkejahan me sitte metsästettiinki aina tarpeen tullen koko kahden viikon ajan. Ei tainnu olla yhtään iltaa meidän söpössä vihreä violetissa ajokissa ku ei oltas todettu yhteen ääneen aina illallisen jälkeen: ”OOH I feel so sick”. ”Can’t stop the machine” oli myös meijän tiukasti ruokaan liittyvä tunnuslause läpi reissun ajan ku taisin allekirjoittaneena päästää tällaisen lausahduksen suustani heti ensimmäisenä iltana irtokarkkipussi kourassa.

Eka kunnon pysähdyspaikka oli Tekapo järvi, jossa tehtiin muutaman tunnin vaellus järven ympärillä. Tekapon vesi oli sinisintä mitä oon ikinä nähny. Illalla ajettiin vielä kuumille altaille, jossa rentouduttiin 36-40 asteisessa vedessä kirkkaan tähtitaivaan alla. Täällä päästiin myös ekaan suihkuun reissun aikana, kerrottakoon, että 2 viikon aikana käytiin 3 kertaa suihkussa. Piti aina välillä vähä tuuletella meijän autoa haha.. Yöksi ajettiin Pukaki järvelle, joka tarjos meille seuraavana aamuna yhden kauneimmista aamiaispaikoista koko reissun aikana.


Pukaki järveltä matka jatku Mount Cook vuorelle. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, joten napattiin reput selkään ja lähettiin kiipeemään kohti huippua. Oltiin kuitenkin hiukan alivarustautuneita veden suhteen ja Sandra ja Louise päättikin kääntyä takaisin parin tunnin kiipeämisen jälkeen. Chrissyn kanssa jatkettiin kuitenki matkaa kohti huippua nestehukkaisina kuumuudesta ja vedenpuutteesta johtuen. Matkalla huipulle tavattiin kuitenki ihan mahtavan ystävällisiä ihmisiä, jotka huolestuneina meijän nesteytyksestä luovutti meille omia vesipullojaan. Ja kiitos siitä, päästiin turvallisesta huipulle ja saatiin täytettyä omat vesipullot Muller’s Hut –nimisellä majalla. Matka huipulle oli ensin seikkailua sademetsässä, jonka jälkeen vastassa oli suuria kivenjärkäleitä ja pieniä kiviä. Huipulla meitä tervehti jäätiköt ja nähtiin kaksi jääputousta (avalanche). Huipulla tavattiin myös kaks englantilaista poikaa, jotka nähtiin vielä myöhemmin Queenstownissa.

c. Chrissy Pepino

Seuraava stoppi oli Queenstownissa, jossa Sandra hyppäs bungee hypyn ja Chrissy, Louise ja minä liitovarjoiltiin alas Queestownin korkeimmailta vuorelta. Syy liitovarjoiluun ei ollu ehkä kaikkein yleisin; kiivettiin nimittäin eka tuon vuoren huipulle gondoli kyydin sijasta, huipulla oltiin kuitenkin liian väsyneitä kävelläksemme alas, joten päätettiin ottaa helpompi vaihtoehto eli liitovarjo. Tuo oli yks reissun parhaimpia kokemuksia. Päivän lause tais tulla taas mun suusta just ennen ku juostiin alas vuorelta: ”Chrissy it looks like you have a mail box on your ass”. Tehtiin myös oma pubcrawl Queenstownissa ja nukuttiin yks yö hostellissa, joka toimi tän kahden viikon ainoana luksusmajoituksena. Muut yöt meni somasti meijän pienessä pakussa.



Queenstownista matka jatku kohti Milford Soundia, joka on uskomaton alue sademetsän kattamia vuonoja (fiord), jotka putoaa suoraan veteen eli alueen voi kokea vain vesin. Arvottiin kanoottien ja veneen välillä, mutta päädyttiin ottamaan veneretki kanoottien sijaan. Meijän vene vaihtoehto osottautu oikeen passeliksi sillä, melkeen heti satamasta lähdön jälkeen meitä lähti seuraamaan villi delfiinilauma. Eka kerta ku näin villejä delfiinejä, joten tuo kokemus oli ihan mahtava ja oppaiden mukaan erittäin harvinainen, oltiin siis tosi onnekkaita. Delfiinien lisäksi nähtiin hylkeitä ja 11 jalkaisia tähtikaloja (11 legged starfish). Vene ajo kokomatkan Tasmanian merelle asti ennen takaisin kääntymistä.


























Milford Soundilta matku jatku kohti Wanakaa, joka oli pieni söpö kylä ison järven rannalla. Vuokrattiin kajakit järveltä ja käytiin testaamassa meidän melonta taitoja. Oli tosi kivaa ja ilmaki oli mitä mahtavin eikä kukaan pudonnu matkasta, joten kaikki suju oikein hyvin.


Wanakasta matkattiin Fox Glacier’lle, joka on yksi harvoista leudon ilmaston jäätiköistä sademetsän ympäröimänä. Tehtiin opastettu retki jäätikölle, sillä sinne ei ihan omin päin kannata lähteä, todisteena muutaman omamatkailijan kuolemat muutama vuosi sitten. Saatiin kunnon varustus kengistä, housuista ja takeista kenkien jääpiikkeihin (crampons). Meidän opas Timothy teki hakullaan meidän kulkua jäällä helpommaksi ja kerto monia mielenkiintoisia ja hyödyllisiä juttuja jäätiköistä ja siellä liikkumisesta.

c. Chrissy Pepino

Jäätikkö vaelluksen jälkeen suunnaksi otettiin Franz Josef Glacierilla sijaitsevat kuumat altaat. Mikään ei ois voinu olla parempaa tolla hetkellä ku pulahdus kuumiin altaisiin. Edellisyönä meijän penthouse’a (teltta meijän auton katolla) oli nimittäin kohdannu ”pieni” vuoto. Tarkottaen sitä, että sateisen yön jälkeen herättiin Chrissyn kans vaatteet märkinä ihastellen toisella puolella telttaa vallinnutta vesiputousta ja toisella puolella virtaavaa jokea. Mikä ihana herätys. Tuon yön jälkeen meijän kattoteltta oliki sitte käyttämättömänä sillä patjasta ois voinu puristaa järvellisen vettä. Chrissy kuitenki neuvotteli meille auton palautuksessa 200 dollarin hyvityksen, joten ei pahaa sanottavaa Jucysta.

c. Chrissy Pepino

F.J.Glacierilta matka jatku Hokitikaan, jossa pienen karkkitankkauksen lisäksi nautittiin merestä, auringosta ja kiiltomadoista, joita käytiin bongailemassa auringonlaskun jälkeen kiiltomato laaksossa. Toiseksi viimeinen yö nukuttiin Christchurchin liepeillä. Matkalla Christchurciin käytiin vielä pieni vaellus Arthur's Pass Kansallispuistossa. Christchurchissa ajettiin tuhoutuneen kaupungin keskustan ohi, joka oli surullista nähtävää. Koettiin yksi jälkijäristyksistä, tosin Louise oli ainut joka heräs siihen, me muut nukuttiin liian sikeästi.


Viimenen yö vietettiin lentokentällä ku meillä oli kaikilla super aikaset lennot; Louisella Melbourneen ja meillä muilla Sydneyhin, joten ei haluttu maksaaa turhaan hotellista. Lentokentän lattia toimi siis ilmasena sänkynä. Tosin syötiin kyllä sitte niitten säästyneitten rahojen edestä… mutta CAN’T STOP THE MACHINE!

Uusi-Seelanti oli yksinkertaisuudessaan mahtava! Tais melkeinpä varastaa mun lemppari maan tittelin Australialta, joka on aika suuri saavutus. Toivottavasti pääsen seikkailemaan Uuteen-Seelantiin pian uudestaan, 2 viikon sijaan valitsisin matka-ajaksi 2 kuukautta ja siltikin jäis varmasti paljon nähtävää.

Meijän ajoreitti merkitty punaisella karttaan (etelä saari) :


Chrissyn ottamia mahtavia kuvia lisää TÄSTÄ klikkaamalla !

torstai 12. toukokuuta 2011

Home Sweet Sydney

Nyt on sitte 2 viikkoa Uudessa-Seelannissa roadtrippeilyä takana ja oisin voinu jatkaa tota lomaa vielä kevyesti ainaki sen 2 kuukautta. Mahtavat maisemat, kokemukset ja ihanien tyttöjen seura teki meijän reissusta yhden parhaista millä oon ikinä ollu! Kuvia on paljon ja niitä tuun tänne laittamaan sepostuksien kera heti ku saan sen verran aikaa et siirrän kuvat koneelle. Niitä löytyyki sitte varmaan se joku 400..

Laskeuduttiin siis tänä aamuna Chrissyn ja Sandran kanssa Sydneyhin, Louisen jatkaessa matkaa kohti Melbournea. En ois voinu olla ilosempi saadessani Chrissyn vielä mun luoksen tänne Sydneyn kotiin varsinki ku mulla sattu tähän vielä sopivasti mukava 6 päivän loma ku host-vanhemmat lähtee reissuun ja lapset menee hoitoon isovanhemmille joten meillä on koko talo vallotettavana. Ohjelmassa tulee olemaan todennäkösesti lähinnä vaan rentoutumista spa'ssa, kokkailua, hengailua ja reissu Blue Mountainseille. Perusturisti jutut saadaan mun onneks jättää väliin ku tää on C:n toinen kerta Sydneyssä.

Mut torstai illan kunniaksi taidetaan lähtä moikkaa tyttöjä Greenwoodiin pienten päiväunien jälkeen, edellisyö nukuttiin lentokentällä ku ei haluttu maksaa hotellista ku meijän lento lähti niin aikasin.. Taidettiin kyllä kuluttaa kaikki säästyneet pennoset ruokaan, mutta mikäs sen parempi kohde. Ainaki fupa kiittää!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Queenstown

4 yota takana Uudessa-Seelannissa ja taa maa on kylla ihan uskomaton!! Talla hetkella ollaan Queestownissa. Mulla ei riita sanat kuvailemaan tan maan kauneutta ja tiijan etta valokuvat ei myoskaan tee oikeutta naille uskomattomille maisemilla ja syksyn vareille joita on paasty tanne ikuistamaan. Tanne tullessa en osannu kuvitella mitaan nain kaunista mita oon taalla saanu nahda, joka ikinen maisema on ku postikortti ja jos ottaisin kuvan kaikesta kauniista, mun muistikortti tayttys sekunnissa.

On ollu aivan sanoinkuvalemattoman mahtavaa nahda Chrissy melkeen vuoden tauon jalkeen ja viettaa aikaa Louisen ja Sandran kanssa. Naitten tyttojen kanssa matkustus on ollu super hauskaa ja kommulluksia ja naurua on riittany enemman ku laki sallii. Meijan camper van on osoittautunu oikeen kelpopeliksi, vaikkei lammitysta ookaan. Vasemmalla puolella ajaminenkin sujuu ku lasten leikki. Enemman juttua reissusta ajan kanssa sitten kun oon taas kotona Sydneyssa.Nyt aion vaan nauttia joka sekunnista tassa uskomattomassa maassa.