Pura Vida

Paljon terkkuja Santa Teresasta, edelleen siis ollaan Costa Ricassa. Täällä on nyt tullu vietettyä viimeset 5 päivää ja on ollu ihan mahtavaa vaihtaa sademetsä näihin upeisiin hiekkarantoihin ja aaltoihin, ei sillä et Monteverdessä ois mitään vikaa ollu. Edellisessä postauksessa oliki kuvia auringonlaskusta tossa meidän rannalla ja pakko sanoa et täällä oon nähny ehottomasti kauneimmat auringonlaskut! Toivottavasti ees pala sitä fiilistä minkä mä sain välitty noitten kuvien muodossa.

5 päivää on siis menny ihan hujauksessa. Täällä rannalla olo on keskittyny oikeestaan vaan rentoutumiseen, auringon palvontaan ja uimiseen joko tässä meidän hotellin uima-altaalla tai meressä. Täällä ei oo ollu mikään kiire mihinkään. Ollaan vaan kävelty paljon rannalla ja nautittu lämmöstä, mahtavista maisemista ja mukavista ihmisistä. Kaikki vastaantulijat hymyilee toisilleen ja moikkaa toisiaan silmiin katsoen. Ei tapahdu ihan joka päivä Suomessa.

Eläimet ja luonto on ihan mahtavaa. Louise näki puuman ku oltiin ratsastusretkellä. Mun heppa oli valitettavasti liian hidas siihen. Laiskiainen ollaan myös bongattu (kiitti Auni suomennoksesta). Eilen tai joskus menneinä päivinä olin uima-altaalla kun kokonainen apinalauma ylitti uima-allas alueen rimpuilemalla puusta puuhun. Kahdella oli selässään pienet poikaset. En oo hetkeen nähny mitään yhtä hienoa kun noi apinat. Valitettavasti ei ollu kameraa mukana, enkä halunnu lähtä sitä hakemaan siinä pelossa et oisin missannu ton hetken. Täällä on myös paljon liskoja ja niitä isompia liskoja, kaikki super söpöjä. Lepakoita ja sammakoita näkyy myös ja erilaisia monivärisiä perhosia voi bongailla koko ajan jos vaan katsoo eteensä. Lintuja on myös haukoista kaikenlaisiin pieniin siivekkäisiin, joita en oo eläissäni nähny. Niin ja tietty paljon koiria, joista yksikään mun näkemä ei oo ollu hihnassa. Vapaa elämä kaikilla olioilla täällä puolen maailmaa. Viimesimpänä muttei vähäisimpänä täytyy mainita musta eniten tykkäävät moskiitot, jotka on keksiny et mun jalat on herkulliset ja niistä on kiva popsia paloja yön pimeinä tunteina. Kiva moskiitoilla, ei niin kiva mulle.

Loppuun vielä pikkujuttu teille, mutta suuri juttu mulle; surffasin tänään elämäni ensimmäisen kerran. Tukena mulla oli argentiinalainen surffiope ja sanotaanko et täältä tullaan Australian surffarit, pitäkää kiinni laudoistanne! ;)

Piece of heaven

Kuvia Monteverdeltä

Monteverde

Terkkuja sademetsasta Monteverdelta. 2 paivaa on menny ihan hujauksessa.

Matka tanne San Josesta kesti sellaset 4 ja puoli tuntia. Ekat reilu 3 tuntia oli ihan siedettavaa vaikkakin meijan kuski oli joku kaikista hulluin ikina. Se voittas oikeesti jonku ralliajon ihan kevyesti. Viimenen tunti ajettiin sitte sellasta ihan hirveessa kunnossa olevaa soratieta ja voin kertoa etten oo ikina pelanny niin paljon autossa. Mietin mm. sen tunnin aikana miten hyva vakuutus mulla oikeestaan on yms. Tie oli ihan kamalassa kunnossa, kuski ihan pahkahullu, vetta sato kaatamalla ja oli lisaks ihan pilkko pimeeta ja ajettiin jotain hullun kapeita teita tanne vuorille. Toivottavasti mun ei tarvi kokea tota ajelua enaa ikina uudestaan.

Ton matkan jalkeen kaikki onki sitten ollu tosi upeeta. Eilen lahettiin Monteverden Cloud Forestiin, jossa tehtiin sellanen 3 tunnin vaellus. Paikka oli ihan sanoinkuvailemattoman upea kaikkine kasveineen ja vesiputouksineen. Kuvia on paljon, mutta ne on mun omalla koneella, joten niita pitaa laittaa tanne myohemmin ku saan omaan koneeseen netin. Tonne matkattiin sellasella amerikkalaisella keltasella vanhalla koulubussilla :D

Tanaan ollaan kayty canopy tour (eli zipping) jonka taisin linkata tanne jo aiemmin. Eli kaytannossa menty vaijereilla keskella sademetsaa kohteesta kohteeseen. Ja tuo retki on kylla ollu tahan astisen elamani yks parhaimpia kokemuksia ikina! Aivan mahtava fiilis liukua jossain miljoonassa metrissa keskella sademetsaa pelkan yhden vaijerin varassa ja ihailla mahtavia maisemia! Noita laskuja oli yhteensa 13, joista viimenen oli kaikista mahtavin ja pisin. Siina mentiin ihan sika korkeella koko sademetsan poikki yhessa kaverin kanssa. Me tehtiin toi Louisen kans tietty yhessa ja siis sita fiilista on ihan mahoton kuvailla milta tuntuu olla kahestaan ihan saakelin korkeella ja menna niin lujaa et vesi vaan valuu silmista ja naha upeet maisemat vilistavan silmien ohi... Huh huh. Voisin teha ton heti nyt uudestaan!

Onneks meijan retki ei loppunu tohon laskuun vaan saatiin viela teha vapaapudotus hyppy eli Tarzan hyppy, jossa hypattiin tornista pelkan yhen koyden varassa. Eka tuli pieni vapaapudotus ennen ku koysi vetas sillai et tuntu niinku ois ollu huippu isossa keinussa. Tuo hyppy mua jannitti ihan sikana mut oon niin ilonen et tein sen. Se fiilis oli niin paras ikina!

Canopy tourin jalkeen tehtiin viela reilun tunnin siltavaellus, jossa ylitettiin super pitkia riippusiltoja ja ihaltiin mahtavia maisemia. Ollaan myos nahty sloth niminen puussa riippuva elain. En tiija mika se on suomeksi..mutta se oli hassun nakonen! Nahtiin myos hulluna kolibreja!

Nyt miettimaan mita seikkailuja me halutaan huomenna kokea!

kuulumisia San Josesta

Matka on nyt kayny Tukholman, Jonkopingin, Goteborgin, Aalborgin, Reykjavikin, New Jerseyn ja Orlandon kautta San Joseen Costa Ricaan. Matka kesti Goteborgista perille tanne San Joseen sellaset puoltoista vuorokautta. Yks yo meni New Jerseyn lentokentalla, mutta nyt viimein perilla taalla San Josen hostellilla. Kaytiin kattelee vaha kaupunkia ja ihmeteltiin taalla oloa. Nyt ruokaa laittamaan. Huomenna suuntana sademetsa Monteverden liepeilla.

On the road again.

Now it's time to go again and start my epic backpacking trip. Tomorrow morning I'll be flying to Stockholm with my backpack which only weights 14 kilos!! I'm so surprised. I was sure that the backpack is going to weight at least one hundred kilo…


Time here in Finland went really fast. I can believe 3 weeks has gone and I’m on the road again. I can’t wait to start the trip I’ve been dreaming about for so long. At the same time I feel sad to say goodbye to my family and friends. Luckily I have such amazing friends that there’s no doubt that I wouldn’t keep contact with them.

My trip starts with a one night stay in Stockholm at my aunt’s apartment in Södermalm. After that I’ll take a bus to Louise’s house to Habo. I can’t wait to see my loveliest Swedish friend ever!!! On Wednesday we are on the plane heading to Costa Rica via Reykjavik and New Jersey. Hope I have an internet connection somewhere on the way so I can keep you updated.

Keeping my fingers crossed everything goes well!

U.S.A

Toinen puolisko meijän reissusta vietetäänki sitte tuolla Jenkkilän puolella. 7. syyskuuta lähtee lento San Josesta kohti Floridaa ja Fort Lauderdalen lentokenttää. Ennen Miamiin menoa vietetään siis pari päivää, tässä Amerikan Venetsiassakin nimitetyssä kaupungissa, Fort Lauderdalessa. Meillä oli alun perin tarkotus suunnata lentokentältä suoraan Miamiin, mutta päätettiin sitte jäädä pariksi päiväksi tutustuu FL:een. Eli tää paikka tulee olee aika lailla suuri yllätys. Ei sillä etteikö suurin osa meijän kohteista ois..

Matka jatkuu siis Miamiin pari päivää Floridaan saapumisen jälkeen. Meillä on eka yö buukattuna jostai hostellista, joka mun lukeman mukaan kanto jotain Miamin suurimman bilehostellin viittaa katotaan mikä paikka siellä meitä oikein odottaa. Loppuviikon yöpymiset on sitte kysymysmerkkinä siihen asti kunnes saavutaan ja päätetään et halutaanko viettää tossa hostellissa useempi yö vai etitäänkö jotain muuta.

Miamissa Emma lentää Ruotsista mun ja Louisen kaveriksi, joka on varmaan ihan tervetullutta vaihtelua ku ollaan kuitenki tossa vaiheessa matkustettu jo melkeen kuukausi pelkästään kahestaan. Ollaan Miamissa vielä muutama päivä porukalla Emman tulon jälkeen ja sitte suunataanki bussilla Orlandoon Universal Studioille, jossa vietetään sellaset pari päivää. Mun ykköskohteena on tietty uus Harry Potter- puisto, johon mulla on rehellisesti kyllä aika korkeet odotukset, joten toivottavasti en tuu pettymään, sillä toi paikka on ainut johon mulla on mitään odotuksia.

Orlandosta lennetään sitte hankkimaan matkabudjettiin hieman täydennystä, kohteena siis autiomaan helmi, Las Vegas. Tää on nyt toinen kerta Las Vegasissa, mutta en miettiny hetkeekään ettenkö haluis mennä tonne toista kertaa. Itse asiassa musta tuntu et olin meistä se joka tonne halus kaikkein eniten uudestaan… Ja koska viimeksi en päässy Grand Canyonille niin toinen visiitti on siinäki mielessä ihan oikeutettu!

Rahojen vielä toivottavasti riittäessä otetaan Vegasista bussi kohti Los Angelesia, joka tulee olemaan mun reppureissun viimenen kohde. L.A’:sta ei olla vielä varattu mitään yöpaikkaa et saa nähä missä yövytään. Kävin mun huhtikuisella Kalifornian matkalla myös Los Angelesissa, joten se on tän reissun toinen paikka, jossa oon kerenny käymään jo aikasemmin, mutta onneks se on niin valtava kaupunki, ettei tarvi pelätä näkemisen loppuvan kesken.

Los Angelesiin päättyy siis mun matka reppureissarina, mutta sieltä alkaa mun matka kohti suurta unelmaa eli Australiaa. Yritän olla asettamatta itelleni mitään hirveen suuria ennakko-odotuksia, joka on super vaikeeta ku oon unelmoinu Australiasta sellaset 10 vuotta, ettei sit tulis mitään pettymyksiä heti alkuunsa. Vastaan otetaan kaikki mitä on tullakseen, toivottavasti kuitenki enemmän positiivista ku negatiivista.

Tässä oliki sitte mun tulevan reppureissun loppu-osan suunnitelma. Täytyy muistaa, että suunnitelmat on aina suunnitelmia ja mun suunnitelmilla tuntuu olevan yks yhteinen ominaisuus; ne muuttuu, aina. Mutta ei tää ois mikään kunnon reppureissu jos meillä ei ois yhtään pelivaraa ja mahollisuutta mennä ja tehä sitä mikä sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Eli tässä siis oli suunnitelmat ja puolen toista kuukauden päästä voi sit tehä tiivistelmän matkasta ja kattoo miten suunnitelmat kohtas todellisuuden. Sitä ennen voi uppoutua näihin kuviin ja nautiskella Pohjois-Amerikan helmistä.

Costa Rica

Väli-Amerikan helmi Costa Rica alottaa siis meijän tulevan reppumatkan. Costa Ricaan mennään nauttimaan monipuolisesta luonnosta, joka kattaa kaiken viidakoista ja tulivuorista valkoisiin hiekkarantoihin. 2½ ensimmäistä reissuviikkoa tulee siis todennäköisesti keskittymään pitkälti vaelluksiin ja biitsillä loikoiluun sekä toivottavasti myös surffaukseen ja muutamiin kivoihin retkiin. Zipping on yks must-jutuista mitä on pakko koittaa!

Meijän lento saapuu siis San Josen, Costa Rican pääkaupunkiin, jossa vietetään meijän eka yö ihan kivalta vaikuttavassa hostellissa, jossa tais olla mm. uima-allas, jos en nyt ihan väärin muista. Ekan yön jälkeen shuttlebussi tulee noutaa meijät hostellilta ja ajetaan Monteverdeen sademetsään, jossa ollaan seuraavat 5 yötä. Majotuksena on joku aika yksinkertanen, mutta kuitenkin ihan suht. siistiltä ja viihtyisältä vaikuttava hostelli/hotelli. (Monteverde info, jos kiinnostaa tietää lisää paikasta)

Monteverdestä matka jatkuu tutuilla shuttlebusseilla kohti rannikkoa ja Montezumaa, jossa hengaillaanki sitte sellaset puoltoista viikkoa. Mitään turhan tarkkoja suunnitelmia ei oo. Hotelliki on varattu vaan ekaksi yöksi eli sitte voidaan paikan päällä päättää missä halutaan yöpyä yms. Montezumassa ois sitte aika täydellistä alottaa tää mun uus ura surffarina, toivottavasti pääsisin ainaki koittamaan. (Montezuma info )

Montezumasta lähetäänki sitte takas San Joseen, jossa vietetään esimmäisen yön tapaan myös meijän viimenen yö ennen lentoa Floridaan, Miamiin. Eli tässä nyt aika lyhyesti meijän suunnitelmat Costa Rican varalle. Enempää en kyllä ois hirveesti voinu suunnitelmista kirjottaa ku niitä ei suurilta osin edes vielä ole. Mutta luulen että tässäki tapauksessa kuvat kertoo taas ihan omaa kieltään tän maan ihmeellisyydestä:

Matkareitti

Mun reissuun on siis tällä hetkellä sellaset puoltoista viikkoa aikaa ja en kyllä oo ollenkaan tajunnu et kohta pitäs olla rinkka (jota siis ei tällä hetkellä ees vielä oo) pakattuna ja miljoona muuta asiaa hoidettuna, ennen ku voin ottaa nokan kohti Tukholmaa ja Göteborgia. Missäköhän myytäs sellasia valmiiksi pakattuja rinkkoja joissa ois kaikki mitä ikinä tulee tarvimaan vuoden aikana?

Matka mun osalta alkaa siis 16.8 ku lennän eka yksin Oulusta Tukholmaan, jossa oon varmaan yhen yön mun tädin luona, jota en oo kylläkään vielä informoinu tästä visiitistä.. Seuraavana päivä ois tarkotus ottaa bussi Jönköpingiin, josta Louise toivottavasti tulee hakee mut ja mun todennäkösesti super painavan seuralaisen ja majottaa meijät molemmat niin, että 18.8 koittaa kauan odotettu hetki, jollon me istutaan lentokoneessa valmistautuneina alottamaan yks maailman parhaista reissuista ikinä määränpäänä Costa Rica Väli-Americassa. Eka välilasku on Islannissa, Reykjavikissa ja toinen New Jerseyssa. Eli perillä San Josessa, Costa Rican pääkaupungissa ollaan vasta 19.8.

Costa Ricassa vietetään sellaset vajaat 3 viikkoa, tarkemmin paikoista yms. sitte myöhemmin. Costa Ricasta lennetään 7.9 Jenkkien puolelle Floridaan, Miamiin. Miamissa sitte hengaillaan sellanen reilu viikko, jonka aikana Louisen kaveri Emma liittyy meijän seuraan. Miamista otetaan bussi Orlandoon, jossa määränpäänä on Universal Studios ja Harry Potter -puisto :D

Orlandosta lentsikka nakkaa meijät suoraan Nevadan ytimeen, yhteen siisteimmistä paikoista ikinä eli Las Vegasiin! Ootan kyllä niin innolla Vegasia, viimeks siellä oli ihan sika makeeta ja nyt mulla on vielä niin mahtavaa seuraa siellä että en voi oottaa mitä tällä kerralla tapahtuu.

Vegasista suunnataanki sitte Los Angelesiin, jossa vietetään yhessä joku vajaa viikko, jonka jälkeen mun nokka suuntaaki kohti Australiaa ja Sydneytä 25.9 kello 23.55. Louise ja Emma jää vielä mun lähdön jälkeen vallottamaan Amerikan mannerta kahestaan. Eli reilussa kuukaudessa saadaan aika monta kivaa paikkaa nähtyä. Tottakai paljon jää vielä näkemättä, mutta niihin paikkoihin ehtii toivottavasti vielä joskus tulevaisuudessa.

It's time for a new beginning.

Hi Everyone,

A whole new period in my life means also starting a whole new blog. My time in Belgium came to an end couple weeks ago, it was an epic year and I’m eager to see how this year will turn out for me.

If you want to know more what happened in my life during last year, visit my previous blog: La Vie en Belgique

As many of you already know Australia has been my biggest dream since the age of 12 and I couldn’t be any happier to make it real. Even I’m leaving quite far away from my dear family and friends, I still want to keep them updated about my life. Of course anyone who is interested of travelling and living in Down Under is also more than welcome to join in to my trip.. So in this blog I’ll write about my (hopefully)adventurous year starting with a one month backpacking trip to Costa Rica and North- America and ending up to Sydney, Australia.  Hope you all enjoy.

Caution: I’m planning to use both languages; English and Finnish, so all of my friends would be able to understand at least some of my updates. I’m sorry if the jumps between languages are going to be a bit confusing…