Ekat jäähyväiset

Keskiviikkona olikin sitte aika heittää ekat jäähyväiset täällä puolella maapalloa. Olin nimittäin viimestä kertaa auttamassa Karenia lasten ja muun huushollin kanssa. Viimenen tunti tehtiin Mayan ja Willin kans palapelejä ja tajusin, että nuo lapset on ihan tajuttoman kivoja; ne ei tappele, huuda, karju, saa raivareita turhista yms. turhaa. Niitten kanssa voi vaan hengailla kattomatta koko ajan kelloa, että kauan on "työ"aikaa jälellä. Karenin perhe on muodostunu tän melkeen vuoden aikana mun toiseksi perheeksi ja on ihana tietää, että mä oon aina tervetullu heidän luokseen ja jos mulla on jotain ongelmia minkään suhteen niin heiltä voin aina pyytää apua. Heidän kanssa tuun varmasti pitämään yhteyttä myös tulevaisuudessa ja toivottavasti seuraava jälleennäkeminen on Sydneyssä mahdollisimman pian.

Tää viikko on menny taas liian nopeesti. Ilma on ollu maanantaista asti masentava; vettä on tullu taivaantäydeltä eikä ulos meno oo huvittanu tippaakaan. Tänään kuitenkin muistin taas miks rakastan Sydneytä niin paljon; +17 asteinen auringonpaiste talvipäivänä on vaan just sitä mitä talven kuuluukin olla! Mä en kaipaa tippaakaan lunta tai pakkasta, vaan just sitä, että voin talvella mennä ulos caprit jalassa ja villapaita päällä ja hetken aikaa käveltyä riisua villapaidan pois ku aurinko lämmittää niin mukavasti. Täydellistä sanon minä.

Nyt pitäs lähtä hoitelee vähä virallisia (tyyylsiä) asioita pankissa ja käydä printtailemassa vähän valokuvia. Ilta kuluu varmaan aika rauhallisissa merkeissä kavereitten kanssa leffoja katellen. Huomenna vietetäänki sitte mun läksäreitä täällä meillä nyyh. Mutta ihana saada viettää vielä viimeset hetket täällä just niitten ihmisten kanssa joiden seurasta oon nauttinu eniten (miinus ne ystävät, jotka on jo jättäny Sydneyn). Mulla on vaan yks ongelma: oon luvannu kokata illallisen ja mun kokkaustaidot ei tunnetusti oo hirveen loistokkaat (jotku tietääkin ehkä tarinan eräästä piirakasta..), joten päätin että tarjoilen pitsaa. Siinähän ei voi mikään mennä vikaan?!