4WD Kakadu Safari

Darwinin ehdoton huipentuma, Kakadu Safari, starttas aikaisin torstaiaamuna kun valkoinen jeeppi peräkärryineen kaarsi hostellin pihaan ja nappas mut kyytiin. Kyydissä oli jo sveitsiläiset kaverukset Alexandra ja Irene, ranskalainen vähän vanhempi, mutta sitäkin teräksisempi pariskunta, Hong Kongista kotoisin, mutta Perthissä asuvat Wendy ja Monorica, joka oli ihan super hauska tyyppi. Mun lisäksi yksin matkusti tanskalainen Rasmus ja sveitsiläinen Thierry. Oppaana toimi mahtava aboriginaali heppu eli Genda, joka oli oikeesti omalaatuisin ja hauskin tyyppi, jota oon ikinä tavannu.

Meijän eka stoppi oli Alligaattori joella ku hypättiin jeepistä veneeseen ja ajeltiin aamuauringon noustessa ruokkimaan krokotiilejä. Gendalla oli pitkä keppi, jonka nokassa roikku lihanpaloja, joten saatiin oikeinki läheistä tuntumaa krokojen kanssa. Ei huvittais kyllä pudota laidan yli tuosta paatista, mutta eka kerta ku näin villikrokotiilejä ja olihan ne mahtavia!

Krokojen jälkeen ajettiin lintubongaus paikalle (bird watching billabong), jossa saatiin ihastella monia Darwinin alueella majailevia lintuja. Lintujen bongauksen jälkeen nautitun lounaan jälkeen suunnattiinki ihastelemaan aboriginaalien kalliomaalauksia. Genda kerto meille sellasia tarinoita, joita hänelle on lapsuudessa kerrottu ja jotka siirtyy tarinoina sukupolvelta toiselle. Näitä tarinoita ei siis googlesta pysty löytämään. Tässä kohtaa retkeä olin iloinen, että olin valinnut reissun, jossa oppaana toimi aboriginaali, sillä olisin menettänyt paljon ilman noita tarinoita. Jos joku on siis suuntaamassa Darwiniin ja haluaa tutustua Kakadu National Parkiin niin valitkaa ehdottomasti 4WD Kakadu Safari, jossa oppaana toimii aboriginaali! Ryhmä on pieni (9henkeä) verrattuna moniin muihin yrityksiin (esim. Adventure Tours), joitten ryhmissä on jotain 20 ihmistä.

Ekana iltana pystytettiin meidän leiri National Parkiin. Nukuttiin teltoissa, joissa kattona toimi vaan hyönteisverkko. Tuntuki ihas siltä, että ois nukkunu ulkona tähtitaivaan alla. Ilma oli yölläki niin lämmin, että makuupussi toimi vaan peittona.

Toisena päivänä heräiltiin omaan tahtiin auringon noustessa. Koko reissun aikana meillä ei ollu mitään aikatauluja tai kelloon katsomista (Genda ei tainnu omistaa kelloa..), joka oli ihan mahtavaa. Aamupalan jälkeen jätettiin leiriin ylimääräset tavarat, pakattiin reput ja noustiin jeeppiin, joka kuljetti meidät lähelle Jim Jim Falls’ja. Tehtiin koko päivän kestävä patikointi Jim Jim’n huipulle, jossa uitiin kristallinkirkkaissa altaissa ja joissa. Tuo oli yks hienoimmista uimapaikoista, joita oon nähny! Hiekkapohjaisissa altaissa ois voinu viettää vaikka viikon. Tosin kun oltiin takas leirissä Genda kerto, että oli löytäny lähistöltä krokotiilin kakkaa… Onneks en tienny tuota ku nautin vedestä ja auringosta sieluni kyllyydestä.

Ihailtiin Jim Jim Falls’ja yläilmoista ennen matkan jatkumista alas ja leiriä kohti. Auton luokse takas saapuessa aurinko oli jo alkanut laskea ja oli aika suunnata takas leiriin. Leirille päästyä 9 hikistä vaeltajaa ryntäsi suihkuja kohti Gendan alkaessa valmistaa mahtavaa nuotio illallista, joka sisälsi keitettyjä valkosipuli-hunaja porkkanoita, maissia ja herneitä, ”uuni”perunoita ja haudutettua kanaa, tosin mulle tarjoiltiin kasvispihvejä, jotka oli loistavia. Jälkiruokana toimi suklaakakku ja musiikkina didgeridoo.

Viimesenä päivänä pakkailtiin leiri kasaan ennen ku suunnattiin takas kohti Jim Jim Falls’ja. Tällä kertaa suunnattiinki putousten alapuolelle pienelle valkoiselle hiekkarannalle. Krokotiilivaroituskylteistä huolimatta Genda vakuutti uimisen olevan turvallista, joten ei kun hyppy kristallinkirkkaaseen veteen, joka oli super kylmää eiliseen verrattuna. Rentouduttiin rannalla ja nautittiin morning tea’tä ennen takas autolle patikointia. Sen jälkeen odottikin lounas leirissä, leirin pakkaus ja suunta oli kohti aboriginaalien kulttuuri keskusta, jossa opittiin lisää aboriginaalien kulttuurista. Tämän jälkeen auton nokka olikin kohti Darwinia. Matkalla takaisin Darwiniin nähtiin villihevoslauma ja wallaruja (keguruiden ja wallabien keskikoko). Perillä hostellilla oli vähän seitsemän jälkeen illalla väsyneenä, mutta onnellisenä.